tag:blogger.com,1999:blog-4839234806599099323.post8539532198250781319..comments2023-10-16T13:34:38.356+03:00Comments on TEKNOYHTEISKUNNAN KÄÄNTÖPUOLI: Erkki Haapaniemihttp://www.blogger.com/profile/12726604461350323309noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-4839234806599099323.post-31965396056161889292018-10-27T07:47:33.882+03:002018-10-27T07:47:33.882+03:00Banaanivitsin olen aikaisemmin kuullut muodossa:
...Banaanivitsin olen aikaisemmin kuullut muodossa:<br /><br />BRD:n poika: "Meillä on banaaneja!"<br /><br />DDR:n poka: "Meilläpä on sosialismi, teillä ei ole!"<br /><br />BRD:n poika: "Meillepä tulee sosialismi!"<br /><br />DDR:n poika: "Sittenpä teilläkään ei ole banaaneja!"<br />Erkki Haapaniemihttps://www.blogger.com/profile/12726604461350323309noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4839234806599099323.post-21245113386825167942018-10-27T07:43:34.304+03:002018-10-27T07:43:34.304+03:00Muutama ajatus lähettämääsi tekstiin.
Tiusasen l...Muutama ajatus lähettämääsi tekstiin.<br /> <br />Tiusasen lause: ”Neuvostoliitto oli ylivoimaisesti maailman rikkain maa mitä tulee resurssipohjaan. Se resurssien mieletön tuhlaus ja luonnon barbaarinen tuhoaminen, mikä liittyi keskusjohtoisuuteen, on tuotava selvästi esiin kirjoitettaessa maailman ensimmäisen sosialistimaan historiasta.” (S. 112.) <br /> <br />Tiusasen toteamus resurssipohjaan pitänee pitkälti paikkansa Neuvostoliiton osalta, mutta ei esimerkiksi DDR:n osalta. Jos ajatellaan tuon ajan globaalitaloutta, niin ennen 1960-lukua maailmassa oli edelleen siirtomaavalta voimissaan. Joka tapauksessa vasta toisen maailmansodan jälkeen siirtomaavalta alkoi vähitellen purkautumaan, mutta edelleen talouden uuskolonialistinen luonne säilyi. Konkreettisesti tämä merkitsisi sitä, että kehittyneiden kapitalistimaiden resurssihallintaan on laskettava pitkälti entisten siirtomaiden ja silloisten siirtomaiden alueet. Nämä taas olivat sos.maiden talouden ulkopuolella. Oikeastaan sosistalisten maiden osalta pitkälti NL:n energiavarat muodostivat muiden sos.maiden talouden perustan ehkä lukuunottamatta Jugoslaviaa ja Kiinaa. DDR:ssä oli kova keskustelu 70-luvun lopulla NL:n öljynhinnan korostuksista. Se näkyi monilta osin hyvin konkreettisesti, koska osa toimi ns. tavaravaihdon puitteissa. Esimerkiksi yhden tutun isä toimi Stralsundin telakalla töissä ja työntekijät huomasivat yht'äkkiä, että yhä useampi laiva menee tavaravaihdossa NLoon. NL nosti hinnan silloin lähelle maailmanmarkkinatasoa. Tätä kysyttiin Jürgen Kuczynskilta yhdessä keskustelussa. Mitä mieltä asiasta? Hän vastasi, että tämä on oikein: "On vihdoin lopettettava NL:n riisto".<br /> <br />Luonnon barbaarinen tuhoaminen alueellisella tasolla on tosiasia. Mutta kuten Linkola joskus huomautti, että sos.maiden tehottomuuden vuoksi tuhot jäivät huomattavasti vähäisemmiksi kuin globaalin kapitalismin.<br />Mutta oikeastaan pointtini on se, että eurooppalaisten sos.maiden talous ja tuotanto ei ollut osa globaalia uuskolonialisista riistotaloutta. Tästä johtuen esimerkiksi banaani saattoi kylmän sodan aikana saada niin suuren ideologisen mittakaavan. Vanha vitsi: "Kaksi poikaa tapaa toisensa Berliinin muurin vastakkaisilla puolilla. DDR:n puolelta poika huutaa: "Meilläpä on sosialismi". Lännen puolelta poika huutaa: "Meilläpä on banaaneja. Teilläpä niitä ei ole." DDR:n puolelta tulee huuto: "Pian meillä on banaaneja." Lännen puolelta poika vastaa: "Sittenpä teillä ei ole enää sosialismia." Tässä mielessä sos.maiden talous voisi olla nykyisin mielenkiintoinen ajateltaessa uutta kansainvälistä oikeudenmukaista talousjärjestelmää,. degrowthia ja kulutuksen alentamista. Tietysti DDR:n häviäminen osoittaa selvästi myös sen, millainen voima ihmisiin kulutusyhteiskunnalla ja sen tarjouksilla on.<br /> <br />Jouko JokisaloAnonymousnoreply@blogger.com