KOMMENTTI
ZIZEKIIN
MEDITATION
ON MICHELANGELO’S Christ on the Cross, Slavoj Zizek,
in SPECS, journal of art and culture. Vol. 1 (2008); also
in Paul’s New Moment – Continental Philosophy and the
Future of Christian Theology, ed. Milbank John, Zizek Slavoj &
Creston Davis. 2010. (169-181).
Kristuksen
kuoleman merkitys on meille useimmille hämmennyksen aihe, Zizek
kirjoittaa. Mikä kuolee ristillä? Kenelle syntivelka maksettiin? Näillä kysymyksillä Zizek aloittaa artikkelinsa.
Tiedossahan tämä meillä on: Ristinkuolemassa
Kristus maksoi
meidän synneistämme Jumalan edessä ja sovitti ne kerralla – näin
meille opetetaan ja on aina opetettu, täällä luterilaisuudessa kai
tiukemmin muita suuntia vieläpä.
Zizek rupeaa ensiksi etsimään
tämän katsomuksen juuria
historiasta. Hän kysyy ”perinteisiltä teologeilta” että onko
kaikkivaltias Jumala joidenkin itseään
suurempien lakien alainen,
joiden mukaan hänen pitää asiat palauttaa järjestykseen;
antamalla sovintouhriksi oman poikansa. Mutta, Zizek
huomauttaa, ristinkuoleman ja evankeliumin koko merkityshän on
juuri yksiraiteisen pakanallisen oikeuskäsitteen lakkauttaminen.
Yleensä
uskonnot pyrkivät harmonian palauttamiseen silloin kun
se on
rikottu, silloin kun on tehty syntiä. Konfutse esimerkiksi
sanoo
että kun isä on oikeasti isä, poika on poika, kuningas
kuningas, nainen nainen, valtio on järjestyksessä. Myöntäen
olevansa nyt
tylsä Zizek heittää että tämä on
"protofasistinen näkemys".
Jos
ymmärrän hänen argumenttinsa oikein, hän väittää että
"fasismi" vaatii orgaanisen ykseyden alle asettumista. Liberalismi
taas antaisi yksilölle oikeuden olla suoraan kontaktissa
maailmankaikkeuden voimiin, riippumatta valtiosta. Isosti
harppoen Zizek sanoo liberalismin idean olevan peräisin
kristillisyydestä. Uskova ei ole siinä pelkkä
yksilö massassa, ei siis
vain valtion tai yhteiskuntaelimistön osa, vaan jotakin suurempaa
ja jopa kuolematonta, koska häntä ei voida palauttaa hänen
pieneen erityisyyteensä yhteiskunnassa; koska hän siis on
ainutlaatuinen oman jumalasuhteensa kautta.
vain valtion tai yhteiskuntaelimistön osa, vaan jotakin suurempaa
ja jopa kuolematonta, koska häntä ei voida palauttaa hänen
pieneen erityisyyteensä yhteiskunnassa; koska hän siis on
ainutlaatuinen oman jumalasuhteensa kautta.
Melko
sekava argumentti. Zizek sanoo että muissa uskonnoissa
yksilö
joutuu alistumaan yleiseen järjestykseen, esim. valtioon tai
perheeseen, olemaan partikkeli niissä. Hänellä on vain tämä
pieni
osansa ja osuutensa kaikkeudesta, ja sekin vain tuon suuremman
organismin tai organisaation kautta.
Mutta ilmeisesti Zizekin
mielestä tuollainen palapelin palasen
identiteetti on aika mitätön.
Kristitty ei tyytyisi hänen mukaansa
siihen, vaan pääsisi suoraan
suurempaan yhteyteen. Mutta mikä
hänen identiteettinsä tällöin
on? Siihen Zizek ei vastaa tässä.
Hän
hyppää Michelangelon piirustukseen. Tekijän itsensäkin
mielestä
siinä oli jokin perustavanlaatuinen vika. Hän antoi sen
ystävättärelleen, mutta vaati sitä kohta takaisin. Ystävätär
tiirasi suurennuslasin kanssa, ihmetellen missä vika olisi. Me
voimme nyt tässä nähdä muutaman mielenkiintoisen jutun, sanoo
Zizek.
Piirustus
kuvaa Zizekin väittämän
mukaan Kristuksen
huutoa
ristillä juuri ennen kuolemaansa: ”Jumalani, Jumalani,
miksi
hylkäsit minut?” (Matteus 27:46). Tämä
olisi vieläpä ensimmäinen
yritys kuvataiteen historiassa tuon
hetken esittämiseen.
Mutta
miksi Kristuksen
katse on kääntynyt ylöspäin? Mitä liittyy tässä
raakaan
kärsimykseen?
Zizekin
kysymys tuntuu omituiselta. Jeesus on tuonut
juutalaisuuteen
ratkaisevan ja äärimmäisen uudistuksen: hän on
sanonut että
Jumala on meidän taivaallinen Isämme. Totta kai hän
ristillä kääntää silmänsä
ylös taivaaseen
puhutellessaan Isäänsä
kaameassa
kivun ja kuoleman ahdistuksessa. Michelangelon
kuva
ei siis ole epäjohdonmukainen.
Zizek
lähtee käsittämättömään saivarteluun todistaakseen, että
Michelangelon kuvassa Kristus ei ole alistunut kohtaloonsa, vaan
uhmaa sitä. Zizek
kirjoittaa: Sormi tekee
vihaisen ja syyttävän
eleen; jalallaan
ristiinnaulittu yrittää
vielä ponnistautua
vapaaksi.
Mutta eivätkö
nyt jo pelkät evankelistan kertomat sanat riitä
paljastamaan
mitä Jeesuksen
mielessä liikkui viimeisellä
minuutilla? Zizek
ylitulkitsee kuvan eleitä. Me emme
onneksemme ole olleet näkemässä ristiinnaulittuja. Ruumiinkieli
ei kidutetulla varmaankaan ole mielen
hallinnassa. Joskus
on
väitetty että hengittääkseen ristiinnaulitun piti aina
ponnistaa
jaloillaan. Tuo ele oli siis reaktio ja yritys pysyä hengissä. Ei se
eikä
katse taivaaseen mistään kapinasta todista, pikemminkin päin
vastoin. Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen
viimeiset sanat ovat:
”Isä, Sinun käsiisi minä uskon
henkeni.” (Luukas 23:46.) Onko
tämä Luukkaan mainitsema
huuto alistumista
kohtaloon?
Vai sen
hyväksymistä? Ainakaan se ei ole kapinointia. - Spekulaatio
kuolevan Jeesuksen mielentilasta ei
ole tärkeää, vaan
hänen
katkeamaton uskonsa
ja yhteytensä
Taivaalliseen Isään.
Kehittämäänsä
ajatusta Kristuksen ”kapinasta” ristillä Zizek
tulkitsee nyt
osoitukseksi hänen halustaan ilmaista ”yksilöllinen
vapautensa”.
Tämähän on jo filosofilta aivan naurettavaa.
Rinnastukseksi Zizek
vetää esiin Hollywoodin elokuvataidetta ja
Grimmin satuja,
todistaakseen Kristuksen ”uhman”. Totta kai
vapaa assosiaatio on
ajattelun merkki, mutta tässä tuntuu
filosofin itsekritiikki
pettävän; heikkoja ja tolkuttomia
rinnastuksia.
Jeesus
ei evankeliumien todistuksen mukaan mitenkään halunnut
olla ”vapaa”
niin kuin nykyihminen. Hän ei ollut omalla asiallaan,
vaan
lähettäjänsä, taivaallisen Isänsä asialla. Eikö Zizek ole
lukenut Luukkaan muutamia ensimmäisiä lukuja? Jo niistä
Jeesuksen
missio tulee kristallinkirkkaasti esille. Tuntuu että Zizek
puhuu
jostakin muusta Jeesuksesta kuin evankeliumeissa;
siis omasta
keksinnöstään, tosilöysästi Michelangelon kuvan
pohjalla.
pohjalla.
Referoin viittä Luukkaan kohtaa.
Luukas
2:41-49: Kaksitoistavuotiaana Jeesus jää Jerusalemin
pääsiäisjuhlien jälkeen temppeliin vanhempiensa huomaamatta.
Hän
kuuntelee opettajia, tekee heille kysymyksiä ja puhuu ja
vastailee itse. Kaikki ihmettelevät hänen ymmärrystään. Kun
Maria ja
Joosef tulevat hakemaan häntä, hän puolustautuu: ”Mitä
te minua
etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni
luona?”
Luukas
3: 21-22: Aloittaessaan julkista työtään
kolmikymmenvuotiaana
Jeesus pyytää ja saa kasteen
Johannes Kastajalta. Taivas
aukenee Jeesuksen rukoillessa
ja Pyhä Henki laskeutuu hänen ylleen
näkyvässä muodossa,
kyyhkysen kaltaisena. Taivaasta kuuluu ääni:
”Sinä olet minun
rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”
Luukas
4:1-4: Ensi töikseen Jeesus lähtee neljäksikymmeneksi
päiväksi
autiomaahan. Paholainen kiusaa häntä: ”Jos kerran olet
Jumalan
Poika, niin käske tämän kiven muuttua leiväksi.” Jeesus
kieltäytyy tästä ja muista paholaisen ehdotuksista kirjoituksiin
vedoten: ”Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.” Se että Jeesus oli
Jumalan Poika, ei antanut hänelle lupaa poiketa laista.
Luukas
4:16-21: Kotikaupunkinsa Nasaretin synagogassa Jeesus
lukee Jesajan
kirjasta kohdan voidellusta Herran palvelijasta, joka
ilmoittaa
köyhille hyvän sanoman, julistaa vangituille
vapautusta ja sokeille
näkönsä saamista. Hän sanoo
seurakunnalle: ”Tänään, teidän
kuultenne, on tämä kirjoitus
käynyt toteen.”
Luukas
4:31-34: Kapernaumin synagogassa saastainen henki
yhden miehen kautta
huutaa: ”Voi, mitä sinä meistä tahdot,
Jeesus Nasaretilainen?
Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä
tiedän kuka sinä olet,
Jumalan Pyhä!”
Näin
siis Jeesus itse jo lapsena, ja työtään aikuisena
aloittaessaan, samaisti kokonaan itsensä Herran palvelemiseen ja
hyvään sanomaansa, jonka oli häneltä, Isältään saanut tuotavaksi
maailmaan. Jos
jokin asia evankeliumeista käy ehdottoman
selväksi, niin tämä.
Markuksen luvun 10 jakeessa 45 Jeesus sanoo:
”Ei Ihmisen Poikakaan
tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja
antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” Synoptisiin
evankeliumeihin verrattuna
kirjallisemmassa ja tyylitellymmässä
Johanneksen evankeliumissa
Jeesus Hyvänä paimenena sanoo
lampaistaan: ”Isäni, joka on
heidät minulle antanut, on suurempi
kuin kukaan muu, eikä kukaan
voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä
ja Isä olemme yhtä.”
(Johannes 10:29-30.)
Tämän
Jeesuksen itseymmärryksen eli identiteetin joutuvat
Jeesuksen vanhemmat kohtaamaan. Paholainen ei pysty sitä
horjuttamaan; jonkun
miehen saastainen demoni, josta nykyaika
ehkä käyttäisi nimitystä
psykoosin oire, joutuu sen tunnustamaan.
Sen vahvistaa kyyhkysenä
itse Pyhä Henki. Hyväksymmekö
todistuksina nämä kertomukset on
sivuseikka argumentaation
kannalta, koska Jeesuksesta tiedämme vain evankeliumien kautta.
Häntä esittävää taidettakin on mielekästä arvioida vain
evankeliumien taustaa vasten.
Seuraavaksi
Zizek nostaa esiin paljon mietityn muinaisen
Kreikan Sofokleen Antigone-tragedian ja kysyy: Miksi
Kreikan Sofokleen Antigone-tragedian ja kysyy: Miksi
olemme
Antigonen puolella? Antigone vaatii veljensä hautaamista
säädyllisesti. Hautajaisista seuraisi uhka uudelleen puhkeavasta
sisällissodasta, mutta sisar pysyy vaatimuksessaan. Tällainen
itsepintainen vaatimus on aina kapinallisten liikkeiden takana,
sanoo
Zizek. Rasismin vastainen taistelu USA:ssa sai vauhtia
mustalta
naiselta joka kieltäytyi bussissa antamasta paikkaansa
valkoiselle
miehelle. Hänelle olisi voitu sanoa: Taistele
järkevämmin! Mutta
eikö tämä järkevä asenne juuri ole illuusio,
kysyy Zizek. Jossakin vaiheessa toimintaan täytyy kuitenkin
ryhtyä.
Zizek
palaa Michelangelon piirustukseen ja väittää edelleen että
Kristus hetkeksi antautui itsekeskeiseen kapinaan ristillä. - Mutta
tuo vastakkainasettelu Isän tahdon kanssahan on kuvattu
perusteellisesti tarinassa yrttitarhasta eli Getsemanen
puutarhasta, jossa Jeesus rukoili ennen kuin hänet otettiin kiinni.
Luukas 22:42: ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois.
Mutta älköön toteutuko minun tahtoni vaan sinun.”
Zizek
sekoittaa asiaa lisää sitaatilla Goethelta ja vielä Hegelin
erehdyksellä läntisen ja itäisen kirkon erosta, miten ne opettavat
Pyhän Hengen alkuperän. Seuraavaksi siteerattavana on
englantilainen puhuja, filosofi, dramaatikko, journalisti,
maallikkoteologi, rikoskirjailija G. K. Chesterton. Tämä on
sanonut
että kristinuskon keskeinen mysteeri on siinä kuinka
Jumala itse
hylkää itsensä Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemassa.
Vasta kun
Jeesus huusi miksi-kysymyksensä ja sitten kuoli, silloin
”temppelin
väliverho repesi kahtia ylhäältä alas asti. Maa
vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien
poisnukkuneiden
pyhien ruumiit nousivat ylös.” (Matteus 27:51-
52.) Hetken Jumala
itse näytti olevan ateisti, on Chesterton
sanonut.
Nyt
Zizek kysyy: Tiesikö Jeesus ristillä, huutaessaan
kysymyksensä,
olevansa itse Jumala? Jos tiesi, silloinhan
ristiinnaulitseminen
olisi ollut vain näytelmä. Jos taas ei, seuraus
on että Jumala on radikaalisti jakautunut. Zizek esittää kovan
lauseen: ”Kun
kristinuskossa sanotaan että ainoa tie
Jumalan luokse on Kristuksen
kautta, viitataan mielestäni juuri
tähän Kristuksen epäilyksen
hetkeen ristillä.” Me emme voi ylittää
kuilua millään
maagisella tempulla, Zizek sanoo. Kristuksen
asema on juuri tämä:
Jumalan hylkäämä Jumala. Silloin kun
Kristuksen seuraaja tuntee olevansa Jumalan hylkäämä, hän ei ole
vain vieraantunut ja epätoivoinen, vaan hän on samassa
tilanteessa.
Kristuksen seuraaja tuntee olevansa Jumalan hylkäämä, hän ei ole
vain vieraantunut ja epätoivoinen, vaan hän on samassa
tilanteessa.
Tilannetta kuvataan myös Vanhassa testamentissa, mutta ilman
totaalista hylkäämistä. Psalmit 34:18-19: ”Kun vanhurskaat
huutavat apua, Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikesta hädästä.
Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne,
joilla on murtunut mieli.”
totaalista hylkäämistä. Psalmit 34:18-19: ”Kun vanhurskaat
huutavat apua, Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikesta hädästä.
Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne,
joilla on murtunut mieli.”
Mutta
nyt siis ruumiskasojen vuosisadan 1900-luvun radikaalit
ajattelijat
Chesterton ja Zizek pyrkivät systematisoimaan juuri
hylkäämisen
keskelle Jumalan ja ihmisen suhdetta. Chestertonin
mukaan hylkääminen
ristillä on kerskaus, joka sopii kaikille
kapinallisille. Vain kristillisyydessä kaikista uskonnoista Jumala
ollakseen täysin Jumala on yhtä hyvin kapinallinen, kuin kuningas,
on Chesterton sanonut. Vain kristillisyydessä tunnetaan että
pelkkä kaikkivaltius tekisi hänestä epätäydellisen.
kapinallisille. Vain kristillisyydessä kaikista uskonnoista Jumala
ollakseen täysin Jumala on yhtä hyvin kapinallinen, kuin kuningas,
on Chesterton sanonut. Vain kristillisyydessä tunnetaan että
pelkkä kaikkivaltius tekisi hänestä epätäydellisen.
Siteerattuaan
tätä merkittävää havaintoa Zizek eksyy taas
heikomman puoleiseen todisteluun. Kaamea
kärsimyskertomus ei viittaa
ainoastaan tuskaan vaan myös
epäilykseen, hän sanoo. Zizekin
mukaan viimeisessä huudossaan
Kristus tekee sen mikä on
kristityille äärimmäinen synti:
horjuu uskossaan.
Vanha
pastori Juhani Forsberg sanoi minulle kerran Haagan
seurakunnan
Toivon tiistain kahveilla ettei epäilys ole suuri
synti, vaan
se, että ei ole minkäänlaista ajatusta Jumalasta, ei
suhdetta häneen. Tätä kantaa tukevia kohtia Raamatusta ei ole
vaikea
löytää. Psalmi 10 alkaa epäilyllä: ”Herra, miksi olet niin
kaukana, miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana?
Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla
juonillaan.” Mutta viimeisissä jakeissa (10:17) sanotaan
jo: ”Herra, sinä kuulet mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet
tarkoin, sinä rohkaiset heitä.”
kaukana, miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana?
Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla
juonillaan.” Mutta viimeisissä jakeissa (10:17) sanotaan
jo: ”Herra, sinä kuulet mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet
tarkoin, sinä rohkaiset heitä.”
Epäilys
on normaalia, väistämätöntä. Jeesuksen viimeinen
huuto
ristillä on peräisin Psalmin 22 alusta: ”Jumalani, Jumalani,
miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet
kaukana. Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et
vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.” (22:2-3.)
Jeesus
oli juutalainen rabbi, opettaja. Kuollessaankin hän ilmaisi
itsensä
juutalaisen viisauden säkein, eikä siis suinkaan luopunut
uskosta.
Tämän
jälkeen Zizek hyppää Jobin kirjaan, joka on hänen
mukaansa ensimmäinen esimerkki ideologiakritiikistä. Jobin
ystävät
yrittävät selittää Jobille, että hänen kärsimyksellään olisi
jokin syvempi merkitys. Job ei hyväksy väitettä. Lopuksi Jumala
vahvistaa kaiken mitä Job on sanonut.
Jumalan
ensimmäinen puhe, Jobin kirjan luvut 38-39, joka on
luonnon
ylistystä, on Zizekin mukaan yleensä tulkittu väärin. On
katsottu
sen tarkoittavan Jumalan täydellistä toiseutta, johon
ihminen ei mitenkään ulotu. - Zizek sekoaa tässä mielestäni ilman
perusteita
väittämään, että (hänen olettamansa) "tavallinen"
tulkinta edellyttäisi kaikessa, ja juuri kärsimyksessä, jonkin
syvemmän tarkoituksen, joka vain ei olisi ihmisen
ymmärrettävissä. Jobin kirjan kohdalla on tietenkin mahdoton
ymmärrettävissä. Jobin kirjan kohdalla on tietenkin mahdoton
sanoa, miten sitä on ”tavallisesti” tulkittu, kristinuskon
2000-vuotisessa historiassa, tai jo aikaisemmin. Voin itse Jobin
lukijana mielipiteeni vain sanoa, että täydellinen toiseus, joka
siinä
niin upeasti esitetään, ei edellytä tai vaadi mitään
syvempää merkitystä.
Mikä voisikaan olla syvempää kuin Jumalan
ja hänen luontonsa
kaikkeus?
"Väärin",
sanoo siis Zizek ”tavallisesta tulkinnasta”. Niin ei saisi
tehdä.
Oikeasti Jumala ilmoittaisi että maailmaa ei voi selittää.
Jobin kirjan kokonaisuus olisi ylistys ihmeen tunteelle. Jumala ei
siinä ollenkaan vastaa Jobille. Kun Job kysyy miksi, miksi minä
kärsin, Jumala vain
toistaa: Niin tosiaan, miksi - toteaa Zizek.
Tarpeettoman,
muka ”tavallisen tulkinnan” arvostelun jälkeen
seuraa Zizekin
paras kappale. Se on niin osuva ja loistelias, että
suomennan sen
tähän kokonaan. Zizek kirjoittaa:
”Uskon,
että Jobin kirja pitää lukea ennakkokuvana Kristuksen
kuolemasta.
Jumala kieltää Jobin kirjan lopussa idean, että
jossakin voisi olla jotakin, jota lacanilaisessa psykoanalyyttisessa
teoriassa kutsuttaisiin Suureksi Toiseksi, jonkinlainen takuu
jossakin voisi olla jotakin, jota lacanilaisessa psykoanalyyttisessa
teoriassa kutsuttaisiin Suureksi Toiseksi, jonkinlainen takuu
maailmanlaajuisesta merkityksestä, mikä meille voisi olla
lohdutus: ’Ehkä asiat ovat kauheita ja hämmentäviä, mutta
ainakin Jumala tietää että tässä kaikessa on jokin
syvempi tarkoitus’. Väitän että tämä on epätyydyttävä lukutapa.
Ja minulla on monia teologi-ystäviä, jotka ovat kanssani samaa
mieltä että tällainen Jumala, tämä Suuri Toinen – tämä
maailmanlaajuisen merkityksen takuu johon me voimme luottaa –
on juuri se mikä kuolee ristillä. Kuten Hegel sen sanoo, ristillä ei
kuole Jumalan maanpäällinen edustaja; ristillä kuolee
nimenomaan tuonpuoleinen Jumala. Juuri edellisen takia, kuten
Hegel osoittaa, se mitä meille jää ristiinnaulitsemisen jälkeen,
ylösnoussut Jumala, ei ole sen paremmin Isä Jumala kuin
Poikakaan – vaan Pyhä Henki. Pyhä Henki on uskovien välinen
rakkaus; se on uskovien yhteisössä vallitseva henki, Kristuksen
kuuluisien sanojen mukaan (Matteus 18:20): ’Sillä missä kaksi tai
kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän
keskellään.’ Mielestäni tämä kohta on otettava kirjaimellisesti.”
lohdutus: ’Ehkä asiat ovat kauheita ja hämmentäviä, mutta
ainakin Jumala tietää että tässä kaikessa on jokin
syvempi tarkoitus’. Väitän että tämä on epätyydyttävä lukutapa.
Ja minulla on monia teologi-ystäviä, jotka ovat kanssani samaa
mieltä että tällainen Jumala, tämä Suuri Toinen – tämä
maailmanlaajuisen merkityksen takuu johon me voimme luottaa –
on juuri se mikä kuolee ristillä. Kuten Hegel sen sanoo, ristillä ei
kuole Jumalan maanpäällinen edustaja; ristillä kuolee
nimenomaan tuonpuoleinen Jumala. Juuri edellisen takia, kuten
Hegel osoittaa, se mitä meille jää ristiinnaulitsemisen jälkeen,
ylösnoussut Jumala, ei ole sen paremmin Isä Jumala kuin
Poikakaan – vaan Pyhä Henki. Pyhä Henki on uskovien välinen
rakkaus; se on uskovien yhteisössä vallitseva henki, Kristuksen
kuuluisien sanojen mukaan (Matteus 18:20): ’Sillä missä kaksi tai
kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän
keskellään.’ Mielestäni tämä kohta on otettava kirjaimellisesti.”
Zizek
siirtyy pohtimaan pahan ongelmaa. Hän sanoo usein
loukkaantuneensa siitä metaforasta, että paha olisi kuin
näennäinen tahra tai virhe maalauksessa. Oikealta etäisyydeltä
nähtynä tahra silti olisi osa maailmanlaajuista harmoniaa.
Pahalla olisi syvempi tarkoitus. ”Tästä kuitenkin tulee iso
ongelma, kun ajatellaan vankileirien saaristoa, Holokaustia ja
kaikkia 20:n vuosisadan kauhuja”, sanoo Zizek. ”En ymmärrä
minkälaista harmoniaa voitaisiin hankkia miljoonien kuolemalla
loukkaantuneensa siitä metaforasta, että paha olisi kuin
näennäinen tahra tai virhe maalauksessa. Oikealta etäisyydeltä
nähtynä tahra silti olisi osa maailmanlaajuista harmoniaa.
Pahalla olisi syvempi tarkoitus. ”Tästä kuitenkin tulee iso
ongelma, kun ajatellaan vankileirien saaristoa, Holokaustia ja
kaikkia 20:n vuosisadan kauhuja”, sanoo Zizek. ”En ymmärrä
minkälaista harmoniaa voitaisiin hankkia miljoonien kuolemalla
kaasukammioissa.”
Tämän
jälkeen tulee taas niin tiukka kappale, että käännän
sen
kokonaan. Näin Zizek:
kokonaan. Näin Zizek:
”Väitän
että Kristus kuoli ristillä juuri jotta hylättäisiin kaikki
tuollaiset yritykset löytää korkeampi tarkoitus tai merkitys.
Sanoma on paremminkin: ’Teidän mittapuunne ovat minulle
tärkeitä. Heitän itseni luomistapahtumaan ja hylkään paikkani
tuolla ylhäällä.’ Johtopäätökseni tästä ovat radikaaleja.
tuollaiset yritykset löytää korkeampi tarkoitus tai merkitys.
Sanoma on paremminkin: ’Teidän mittapuunne ovat minulle
tärkeitä. Heitän itseni luomistapahtumaan ja hylkään paikkani
tuolla ylhäällä.’ Johtopäätökseni tästä ovat radikaaleja.
Kristillisyyden merkitys on minulle hyvin tarkka. Se ei ole:
’Meidän pitäisi luottaa Jumalaan. Iso kaveri on on minun
kanssani, joten mitään tosi pahaa ei voi tapahtua.’ Tuo on liian
helppoa. Sanoma ei ole: ’Me luotamme Jumalaan.’ Sanoma on
paremminkin: ’Jumala luottaa meihin.’
Kristuksen ele sanoo: 'Jätän sen teidän varaanne.' - Tapanamme
on lukea uskontoa kuin tienä merkityksen takaamiseksi. Olemme
kiinni arkielämän pienissä yksityiskohdissa, emmekä koskaan
tiedä mitä kaikesta oikein tulee, miten asiat kääntyvät. Voimme
vain arvailla ja lyödä vetoa. Ehkä teemme niin juuri
varmistaakseemme että Jumala järjestää asiat meidän
eduksemme. Minulle kuitenkin Kristuksen kuoleman merkitys on
aivan vastakohta tuohon nähden. Jumalahan löi vetoa meidän
puolestamme. Todella järjetön veto, jossa Jumala sanoo: 'Jätän
sen teille. Pyhä Henki, uskovien yhteisö, teidän täytyy se tehdä!'"
’Meidän pitäisi luottaa Jumalaan. Iso kaveri on on minun
kanssani, joten mitään tosi pahaa ei voi tapahtua.’ Tuo on liian
helppoa. Sanoma ei ole: ’Me luotamme Jumalaan.’ Sanoma on
paremminkin: ’Jumala luottaa meihin.’
Kristuksen ele sanoo: 'Jätän sen teidän varaanne.' - Tapanamme
on lukea uskontoa kuin tienä merkityksen takaamiseksi. Olemme
kiinni arkielämän pienissä yksityiskohdissa, emmekä koskaan
tiedä mitä kaikesta oikein tulee, miten asiat kääntyvät. Voimme
vain arvailla ja lyödä vetoa. Ehkä teemme niin juuri
varmistaakseemme että Jumala järjestää asiat meidän
eduksemme. Minulle kuitenkin Kristuksen kuoleman merkitys on
aivan vastakohta tuohon nähden. Jumalahan löi vetoa meidän
puolestamme. Todella järjetön veto, jossa Jumala sanoo: 'Jätän
sen teille. Pyhä Henki, uskovien yhteisö, teidän täytyy se tehdä!'"
Zizekin argumentti jatkuu: ”Moni ateistiystäväni sanoo minulle:
’Aivan, tämä on ateismia. Tuolla ylhäällä ei ole jumalaa. Me
luomme jumalan oman kuvamme mukaan, jne.’ Mutta sitä tämä ei
ole. Mielestäni teologiaa ei voi kääntää sekulaarihumanismiksi. Ei
siihen ole mitään salaista hämärää syytä, vaan ajattelussa pitää
olla momentti jossa me itse emme toimi, vaan korkeampi voima
toimii meidän kauttamme. Tämä elementti on säilytettävä.
”Nyt
esitän rivon metaforan”, Zizek sanoo. Hän muistuttaa
kauhuelokuvien kohtauksista, joissa alien on jo tuhottu vihreäksi
limakasaksi. Kasa rupeaa kuitenkin uudestaan liikkumaan ja
kokoilemaan itseään, ja tähän elokuva päättyy. ”Tämä on
jumalallinen hetki. Kauhuelokuvat ovat nykyajan
kauhuelokuvien kohtauksista, joissa alien on jo tuhottu vihreäksi
limakasaksi. Kasa rupeaa kuitenkin uudestaan liikkumaan ja
kokoilemaan itseään, ja tähän elokuva päättyy. ”Tämä on
jumalallinen hetki. Kauhuelokuvat ovat nykyajan
negatiivista
teologiaa. - - Hyvät tyypit sellaisissa elokuvissa ovat
kuin Rooman sotilaat. He luulivat tuhonneensa kaiken
Kristuksesta, mutta pieni muukalaisuuden jäännös järjestäytyi
uskovien yhteisöksi. - - Mielestäni tämä on kristillisyyden perintö,
tämä perintö että Jumala ei ole Suuri Toinen tai takuumies, vaan
äärimmäinen eettinen toimija, joka jättää taakan
järjestäytymiseen meille itsellemme."
kuin Rooman sotilaat. He luulivat tuhonneensa kaiken
Kristuksesta, mutta pieni muukalaisuuden jäännös järjestäytyi
uskovien yhteisöksi. - - Mielestäni tämä on kristillisyyden perintö,
tämä perintö että Jumala ei ole Suuri Toinen tai takuumies, vaan
äärimmäinen eettinen toimija, joka jättää taakan
järjestäytymiseen meille itsellemme."
Zizek
muistuttaa Amerikan ammattiyhdistysliikkeestä ja Joe
Hillistä. Lauluhan menee näin, kun Joe nähdään unessa:
Hillistä. Lauluhan menee näin, kun Joe nähdään unessa:
Ponsarit
sun tappoi muistan sen
Ei
luodit pysty tappamaan
Joe
vastas, kuollut en
Miss
työväenluokka taistelee
Joe
Hill on joukossaan.
Missä
on voimaa, sitä ei voida tappaa, se vain jatkaa ja
järjestäytyy, Zizek vetää yhteen. ”Ideaali ei ole: liberaalit yksilöt
tekemässä yhteistyötä, eikä vanha orgaaninen säilyttävä yhteisö.
Se on alkukirkon tapainen yhteisö, syrjäytyneiden yhteisö.”
Tällaista egalitaarisuutta me tarvitsemme, Zizek sanoo. ”Jos
Pyhän Hengen yhteisö menetetään, elämme hyvin surullisessa
yhteiskunnassa. Ainoa valintamahdollisuus jäisi vulgaarin
itsekeskeskeisyys-liberalismin ja sitä vastaan hyökkäävän
fundamentalismin välille."
järjestäytyy, Zizek vetää yhteen. ”Ideaali ei ole: liberaalit yksilöt
tekemässä yhteistyötä, eikä vanha orgaaninen säilyttävä yhteisö.
Se on alkukirkon tapainen yhteisö, syrjäytyneiden yhteisö.”
Tällaista egalitaarisuutta me tarvitsemme, Zizek sanoo. ”Jos
Pyhän Hengen yhteisö menetetään, elämme hyvin surullisessa
yhteiskunnassa. Ainoa valintamahdollisuus jäisi vulgaarin
itsekeskeskeisyys-liberalismin ja sitä vastaan hyökkäävän
fundamentalismin välille."
Lopuksi sanon Zizekin
näkemykseen vain kaksi huomautusta:
Ensinnäkin Michelangelo keppihevosena ristinkuoleman
analyysissa on tarpeetonta ja hiukan häiritsevää. Miten tuo
renessanssin suurhahmo, voiman, kauneuden ja muodon
Ensinnäkin Michelangelo keppihevosena ristinkuoleman
analyysissa on tarpeetonta ja hiukan häiritsevää. Miten tuo
renessanssin suurhahmo, voiman, kauneuden ja muodon
ihailija, voisikaan ymmärtää Kristusta? Jos suuri
kuvataiteilija haluttiin, miksi ei otettu vaikka Rembrandtin
Kristusta?
Kristusta?
Toiseksi:
Luottamus Jumalaan on keskeistä kristillisessä uskossa,
myöskin. Sitähän Jeesus itse opettaa Isä Meidän -rukouksessa. Iso
kaveri on olemassa ja auttaa. Mutta Zizekin vaatimus Pyhän
myöskin. Sitähän Jeesus itse opettaa Isä Meidän -rukouksessa. Iso
kaveri on olemassa ja auttaa. Mutta Zizekin vaatimus Pyhän
Hengen yhteisöstä
on siitä huolimatta valtavan hieno.