lauantai 29. syyskuuta 2018





SÄÄNTÖPOHJA HUOJUU


Käväisinpä Krunikassa, keskustelutilaisuudessa jossa Erkki Tuomioja kertoi kirjallisesta toiminnastaan. Yleisöä oli kolmisenkymmentä. Kaupunginmuseon virkailija juoksutti mikrofonia kysyjältä toiselle. Lopuksi oli kahvit ja pikkuleipiä.

Yksi ensimmäisiä Tuomiojan julkaisuja, yli viidenkymmenen vuoden takaa, on myös ollut suurilevikkisin, hän sanoi. Teiniliittoaikoina tehty pamfletti, jota jaettiin liiton kautta jopa 170.000 kappaletta; kirjoitettu yhteistyössä muutaman muun kanssa. Myöhemmistä usealle kielelle on käännetty Häivähdys punaista, Hella Wuolijoesta kertova kirja. Nyt on julkaistu Tuomiojan päiväkirjoista 1990-luvulta kolmas nide. Sen verran ehdin myyntitiskillä vilkaista, että vaikutti mielenkiintoiselta ja yksityiskohtaiselta. Päiväkirjat on toimitettu, joitakin henkilökohtaisuuksia jätetty pois. Mutta toivottavasti merkinnöistä on apua, sanoi Tuomioja, mahdollisesti jopa historioitsijoille, vaikka ristiriitaisuuksia muiden lähteiden kanssa välttämättä tulee. Muisti on aina valikoiva. ”Jos minulla jokin ammatti on, niin historioitsijan”, Tuomioja sanoi heti aluksi. ”Mitään kirjailijan haaveita minulla ei ole koskaan ollut, vaikka olen tietenkin pyrkinyt pitämään tekstin luettavana.”

Kysyin: ”Hyvin rankkoja poliittisia ongelmia on ilmassa tällä hetkellä, esimerkiksi maahanmuutto. Olisi mielenkiintoista näistä lukea pamfletistin tekstiä. Onko mahdollisesti suunnitteilla?”

Epäilemättä vankkojen kannattajiensa ympäröimänä Tuomioja ei ruvennut kiusallista maahanmuuttoasiaa ruotimaan, vaan lavensi uteluni heti näin: ”Pahoja ongelmia on… esimerkiksi kansainvälisesti yhteisesti hyväksyttyjen sääntöjen mureneminen. Kun sekä Venäjällä,” Tuomioja sanoi, ”että USA:ssa on arvaamaton hallinto, jää Euroopan Unionille entistä suurempi vastuu. Suurvaltojen ulkopuolisissa pienissä maissa, esimerkiksi Afrikassa, EU:lla on myös arvovaltaa, nimenomaan sen takia että sillä ei ole asevoimaa.” Brexitistä Tuomioja esitti toivomuksen, että se saattaa jopa peruuntua, kun Englannissa on nyt ruvettu huomaamaan mitä kaikkea siitä voi seurata.

Tuomioja selitti että Suomen nykyhallituksessa toiminnan kollektiivisuus on kärsinyt pahasti. Iltakouluista on lähes luovuttu. Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat vain hoitavat asioita. Eduskunnan merkitys EU-Suomessa sen sijaan on yllättäen suurempi kuin ennen. Omista ulkoministeriajoistaan Tuomioja kertoi lyhyesti. ”Huvittavat iltalehtiotsikot jotka paheksuvat ministerien matkustamista. Miten muuten asioita voisi hoitaa?" Tosin ministerillä matka jää tiukanpuoleiseksi. Koneeseen, perillä neuvotteluihin, takaisin. Toista oli ennen, Tuomioja yht’äkkiä hymähti. Ahti Karjalainen matkusti kerran YK:n yleiskokoukseen laivalla! Viisi päivää edes, toinen takaisin. Veti kyllä suupielet hymyyn tämä kuvitelma, kun nyt kaikki A. Karjalaisen maineen tuntevat.

”Suomen politiikassa on ollut näitä värikkäitä hahmoja”, kysyin. ”Mielenkiintoista olisi myös lukea heistä. Esimerkiksi yksi Kalevi Sorsan elämäkerta, en muista edes nimeä, oli hyvin valju miehen merkitykseen ja maineeseen verrattuna.” - ”Tulossa on, tiedän kyllä, Sorsasta lisää. Kuva täydentyy”, Tuomioja vakuutti.

Ohessa Sorsan hauta Hietaniemessä, kymmenen metrin päässä Kekkosen haudasta. Hyvin on kuvanveistäjä esittänyt vuosien riennon ja ajan lumisateen. Mies menee, vanavesikin tasaantuu. Mutta muisto jää, ainakin joksikin aikaa, kiveen kirjoitettuna, ja paperille.

Kuulin äsken anekdootin Sorsasta. E. Nyman, joka on kiertänyt polkupyöränsä kanssa Helsingin ja Kallion katuja vuosikymmeniä, oli joskus sattunut samoihin jalankulkuvaloihin Sorsan kanssa. Joku janoinen oli yrittänyt viitosen vippiä ”Kalelta”. ”Arvaa mitä Sorsa vastasi”, kysyi Nyman. ”En”, sanoin. ”Painu vittuun!”, oli Sorsa tokaissut. ”Ei onnistuisi tältä nykyiseltä… oululaiselta...”






sunnuntai 2. syyskuuta 2018




SUMUN  AIKA


Seitsemäntoista nimeä kaapinovessa 
listallani 
vanhoja kavereita kaikki 
lähteneet täältä hyvin kauas 
hyvin kauas 

Tuo alkoholismiin
tuo vaikeaan tautiin
tuo pettymykseen

En ollutkaan sitten taiteilija
en oikein mitään
Yritin paeta Thaimaahan
Rahasta ei ollut puutetta
ei kavereista

Kävelen tuttuja teitä kuin
oudolla maalla
Olen käynyt tuossa talossa joskus
Tapahtuiko siellä jotakin
Miksi sen muistan

Ne joita on jäljellä
tulevat vastaan harvoin
ukkoina akkoina
Ei tee mieli puhutella
juuri ketään enää

Entä sinä Nasaretilainen
Kolmattako kertaa tulet vastaani
lapsuuden kylmänkirkkaan päivän
huuruisen rippikouluajan jälkeen

Omien projektieni valuttua
hiekkaan saveen vai asvalttiinko
Monimutkaiset rakennelmat kummittelevat
unissani
Putoilen tai joudun heitetyksi
luukkujen kautta huoneesta toiseen
aina alempaan

Nykyisessä on sentään rauhallista
Seinillä kirjoja maalauksia kameroita

Jos seinän rikkoisi voisi ehkä vielä
päästä ulos
Pahvilaatikko tämä taitaa olla
Kuinka nämä ihmiset
voivat pysyä näin hyväntuulisina

Ystävän kanssa ratkaisen ongelmaa
epäilyttää että olemme
puolittain maan alla
Vanha pastori itkee televisiossa
Sinähän kiitit Isää Jeesus
joka on salannut nämä viisailta
ja ymmärtäväisiltä
Se on totta
se on totta
Ja alkaa valjeta vähitellen myös
meille
jotka emme millään tahdo nähdä niin
tarkasti kuin kaikki toiset