SUMUN  AIKA

Seitsemäntoista nimeä kaapinovessa 

listallani 

vanhoja kavereita kaikki 

lähteneet täältä hyvin kauas 

hyvin kauas 

Tuo alkoholismiin

tuo vaikeaan tautiin

tuo pettymykseen

En ollutkaan sitten taiteilija

en oikein mitään

Yritin paeta Thaimaahan

Rahasta ei ollut puutetta

ei kavereista

Kävelen tuttuja teitä kuin

oudolla maalla

Olen käynyt tuossa talossa joskus

Tapahtuiko siellä jotakin

Miksi sen muistan

Ne joita on jäljellä

tulevat vastaan harvoin

ukkoina akkoina

Ei tee mieli puhutella

juuri ketään enää

Entä sinä Nasaretilainen

Kolmattako kertaa tulet vastaani

lapsuuden kylmänkirkkaan päivän

huuruisen rippikouluajan jälkeen

Omien projektieni valuttua

hiekkaan saveen vai asvalttiinko

Monimutkaiset rakennelmat kummittelevat

unissani

Putoilen tai joudun heitetyksi

luukkujen kautta huoneesta toiseen

aina alempaan

Nykyisessä on sentään rauhallista

Seinillä kirjoja maalauksia kameroita

Jos seinän rikkoisi voisi ehkä vielä

päästä ulos

Pahvilaatikko tämä taitaa olla

Kuinka nämä ihmiset

voivat pysyä näin hyväntuulisina

Ystävän kanssa ratkaisen ongelmaa

epäilyttää että olemme

puolittain maan alla

Vanha pastori itkee televisiossa

Sinähän kiitit Isää Jeesus

joka on salannut nämä viisailta

ja ymmärtäväisiltä

Se on totta

se on totta

Ja alkaa valjeta vähitellen myös

meille

jotka emme millään tahdo nähdä niin

tarkasti kuin kaikki toiset