sunnuntai 15. helmikuuta 2015

RISTO HEIKINHEIMO in memoriam

Taidemaalari Risto Heikinheimo oli ainoa suomalainen dandy sodanjälkeisinä aikoina. (Muutkin ovat halunneet olla, mutta turhaan.) Googlen voimin Riston elinkaari ja muut tiedot hänestä ovat helposti saatavissa, joten ohessa vain muutamia anekdootteja ilman kommentteja. Olen itse ollut todistamassa näitä tapauksia, viimeistä lukuunottamatta.



RISTO HEIKINHEIMO IN MEMORIAM

Jyväskylän talvi kutsui vuonna -90 Muu ry:n valmistamaan näyttelyn aiheesta sosialismi. Paikalle mentiin Agentsien keikkabussilla. Alvar Aalto -museon salissa ripustettiin toista päivää ja kaljakorit olivat lattialla puolillaan kun Risto saapui paikalle ja kruunasi kavalkadin rajuun hollywoodilaiseen manieristiseen liehuntaan jäätyneellä punalipullaan. Varsinaista haavettaan hän ei kuitenkaan voinut toteuttaa. Se olisi ollut vappukulkueessa kannettu vaaleanpunaisten silkkilippujen linna.

Yhteen aikaan Risto väänsi savukkeensa sätkäkoneella. Joku töppösormi lainasi sen ja yritti myös, mutta sätkästä tuli löysä ja kupruileva, johon Risto: "Kyllä tuolla Taideakatemiaan pääsisi."

Kerran tulin Vanhalle ja Risto sattui istumaan yksin pöydässään. "Sinusta en tiedä kumpaan ryhmään oikein kuulut", hän sanoi. Ihmettelyyni vastaus: "Olen tuttavistani ajatellut että laihat ammutaan ja lihavat lahdataan kirveellä."

Taidetta yksiöihin!

Muun saliin johonkin tapahtumaan ilmaantui säteilevä nainen, joka huvittuneena seurasi kaikkia touhuja. Hänessä oli jotakin merkillisen tuttua. Selvisi - hän oli Riston sisar, galleristi Ilona Anhava. Oivallus: Riston karisma ei ollutkaan tehtyä, vaan peräisin lapsuuden kodista. Ristolla oli myös monta veljeä, joista yksi diplomaatti. Perheellä oli Kuopion tai Iisalmen suunnalla huvila. Kardinaalivirhe jos siihen viittasi nimityksellä "kesämökki". Ilonasta puhuessaan Risto selitti kuinka tämä oli opiskeluaikanaan ottanut siellä päin osaa vesakkoruiskutusten vastaiseen kampanjaan.

Mikään ei ole kaunista mikä ei satu.

Maalaisen ja kaupunkilaisen erotti Riston mielestä se että Muusta VR:n makasiineilta Vanhalle lähdettäessä maalainen käveli Mannerheimintietä Sokoksen ohi, kun kaupunkilainen taas meni Asema-aukion ja Kaivokadun kautta. Risto istutti Muun parkkipaikalle omenapuun, joka tuhoutui vasta uutta musiikkitaloa rakennettaessa.

Kaapelitehtaalle Risto ei millään ehdoilla suostunut tulemaan, ei esiintyjänä eikä yleisönä. Se oli liian kaukana. Jengin arvelu: lisähapen tarve olisi noussut liian pahaksi. Tai lisähapon.

Joku oli mieltynyt tsekkiläiseen olueeseen ja ehdotti sen kokeilemista. Risto kallisteli kädessään isoa lasiaan suomalaista perushanaa ja sanoi: "Mä tykkään tästä."

Risto selasi Helsingin sanomia ja päivitteli: "En ymmärrä tuota rivitanssia."

Riston hankinnat eräältä Thaimaan talvelta: Ranskalainen manikyyri, mittoihin tehty musta smokintapainen puku, mustat pillihousut, joiden lahkeet muodostuivat neljän sentin leveistä kangaskaistaleista kahden sentin välein.

Entisen Urajärven kartanon puistoon järjestettiin kansainvälisen estetiikkakonferenssin yhteydessä tableau vivant, tai parikin. Heli Rekula esitti Afroditea, Marikki Hakola Heraa, Timo Toikka Apolloa, allekirjoittanut Parista jne. Riston työ oli pukeminen ja meikkaus. Esityksen aikana Risto kahlaili rantakaislikossa levittämässä hiilihappojäätä savuefektiksi.

50 vuottaan Risto juhli Viiskulman lähellä kellarissa sijainneessa jazzklubissa. Joku toi onnitteluksi takahuoneeseen kimpun oransseja kehäkukkia. Risto ei edes vilkaissut niitä vaan tokaisi tylysti: "Laita ne jonnekin tänne." Vierasta valistettiin myöhemmin että orkidea olisi ollut sopivampi lajike.

Jari Aalto-Setälän arvio Muun vuosilta: "Risto on puolijumala."

Vasemmalla kädellä kiinni vasemmasta olkapäästä, oikealla oikeasta. Kyynärpäiden heilutusta kanansiipien tapaan ja riemukas huuto "Alkkohoolia, alkkohoolia."

Risto muisteli nuorisoliittolaisaikojaan. Solujen kokoukset pidettiin kavereiden kotona. Toverien huoneisiin mentiin vanhempien olohuoneiden kautta, jotka oli sisustettu antiikkipeilein ja mööpelein ja kristallikruunuin. Omat huoneet oli tapetoitu Che Guevaran kuvilla.

Juuri ennen uutta vuotta eräs ystäväni näki Riston Virgin Oilissa. Risto jätti perintöturkkinsa tuolin karmille ja suuntasi toilettiin, hauraana ja aineettomana. "Jos joku olisi puhaltanut, olisi hiukan tomua leijunut lattialle." Kaikki oli tehty, kaikki oli tuotu esille, mitään ei jäänyt kellariin. Comoedia finita est, plaudite amici.

Jaakko Pietiläinen kirjoittaa:

Riston muistelut herätti yhden kommentin. Olin tehnyt Makasiinien nurkalle siihen lankkusiltaan liimaamalla valokuvakollaasin. Siinä asetelman keskellä oli Moskovassa kuvaamani ortodoksipappi juhlatamineissa. Kaikki laiturille Muusta menevät joutuivat tallaamaan papin kuvan päälle. Joku komite oli miettinyt asiaa ja luokseni tuli eräs aktiivi nainen Muusta pyytämään, että ottaisin kuvan pois. Kysyin: " Oletko sinä täällä konsultoimassa meitä ", hän sanoi kyllä. Asia jäi siihen.

Juttuun liittyi eri paikoissa graffiteja. Hommalla oli sinisellä lankkisienellä plexilasiin kirjoitettu nimi COMMUNICARE. Risto tuli siihen kyltin viereen rinnalleni kallistelemaan päätään ja sanoi, ei tuollaista sanaa ole olemassakaan. Nyt on sanoin ja homma jäi siihen JOP

Erkki Haapaniemen lisäkommentti: Risto ei tiennyt että sana on latinaa ja tarkoittaa jotakuinkin samaa kuin nykyenglannin to communicate...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti