Oltiin vuosia sitten ystävän mökillä Joutsasta hiukan pohjoiseen. Lähdettiin autolla takaisin
Helsinkiä kohti. Karttaa tutkittuani ehdotin että ajaisimmekin vaihteeksi ei nelostietä, vaan
Hirvensalmen maisematien kautta viitostielle. Hirvensalmella tuli vastaan kyltti: Ahti Karjalaisen
kotimuseo. Pysäköimme. Museo oli kiinni, mutta taloa ja pientä pihapiiriä katselimme. Polku meni alas
saunalle, joka on Myllypuron rannassa. Etelä-Savon museot -sivusto kertoo: ”Talousvesi on otettu
puroon kaivetusta syvennyksestä, jossa on myös kylvetty.” Saunan oheinen kuva em. sivuilta. Kaivoa
talossa ei ole ollut, kuten selvisi, kun äsken Veikko Huovisen suosituksesta rupesin lukemaan A.
Karjalaisen tyttären Kukka-Maaria Karjalaisen kirjaa: Isä. (WSOY, 1997.) Akkunoista näkyy
Suonteen järvi.
Muistelmakirja ja elämäkerta on tosiaan hurja tarina. Lepola-kotitalosta kirjoittaja lainaa isänsä ylpeänä
kertomaa: ”Kylän kaupoista yhtä piti 1920—1930-luvuilla isäni. Aika hyvä yhdistelmä: samassa
talossa posti ja kauppa, joten ihmiset voivat toimittaa monia asioitaan samalla käynnillään jalan,
veneellä, suksilla, hevoskyydillä, polkupyörillä.” 1923 syntynyt Ahti hyväpäisenä järjestettiin
oppikoulua käymään Mikkelin lyseoon. Kotikylällä häntä ruvetaan herroittelemaan siitä alkaen.
Ylioppilaaksi hänen ikäisensä lukiolaiset pääsevät sodan oloissa ilman kokeita 1942. Jatkosodassa hän
on radistina Äänislinnassa.
Valtiotieteellinen tiedekunta Helsingin yliopistossa on uusi. Siellä Karjalainen aloittaa opiskelun 1945.
Finanssioppi, kansantaloustiede, valtio-oppi, tilastotiede. Hän menee naimisiin fil. kand. Päivi
Koskisen kanssa 1947. Päivin oppialat ovat suomen kieli, kirjallisuus ja taidehistoria. Karjalainen
palkataan Maalaisliiton tiedotussihteeriksi. Esikoispoika hänen perheeseensä syntyy 1948. Hän tapaa
Kekkosen.
Siitä alkaen kaikki on tietysti historiaa. Pitkäaikainen ulkoministeri, Suomen Pankin pääjohtaja jne jne.
Mutta Kukka-Maaria Karjalaisen lähes 500-sivuisen kirjan voi lukea myös alkoholismin analyysinä,
ainakin tietyn tapaisen. Perhe asuu Munkkiniemessä, isä matkustaa maailmalla. Kesämökki on Länsi-
Uudenmaan Suomusjärvellä, Kekkosen naapurina.
Tyttären mukaan Ahti Karjalaisen hallitseva luonteenpiirre oli kiltteys. Mitä se merkitsi, kun hän oli
Kekkosen työtoveri vuosikymmenet, voi helposti kuvitella. Karjalaisen loppuvuosien sairaalakierre ja
omaistenkin taistelun ja tuskan päättävä kuolema Riistavuoren vanhainkodissa on suurta tragediaa koko
hänen taustaansa ja valtiomiehen toimintaansa vasten. Kukka-Maaria Karjalainen lopettaa kirjansa
runebergilaisiin sanoihin isänsä suunniteltujen mutta ilmestymättä jääneiden muistelmien esipuheesta:
”Tässä ne muistelmani nyt ovat. Ne ota vastaan kallis synnyinmaani.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti