TYÖVÄKI ON KUOLLUT poliittinen kommentti

( Julkaistu Kansan Uutisissa 14. 11. 2014)




http://www.kansanuutiset.fi/scripts/edoris/edoris.dll?app=server&com=sqlxml&tem=d_aihepuu.tpl&topicid=194053&selected=194089

Vartiokylän työväentalon historiaseminaari SKDL 70 vuotta marraskuussa 2014 herätti ajatuksia.

Lisäarvon siirto pääoman taskuun piti korjata – se oli työväenliikkeen lähtölinja. Enää siirto ei ole keskeinen, yhteiskuntasuhteita ja politiikkaa muokkaava ristiriita. Se vaikuttaa vielä, mutta syrjemmällä. Nykyajan tuotantovoimilla pääoma pystyy kevyesti maksamaan työvoiman uusintamisen, ja kaiken sosiaalihuollonkin, niin pitkälle kuin politiikka pakottaa. Rajoina lännessä on kaksi globaalia ristiriitaa.

1) Teknokulttuurin traagisuus. Tuotantovoimien nykytaso mahdollistaa väestöräjähdyksen. Luontoa vallataan tuotannolle ja asutukselle. Parhaat ympäristöt ja kasvit ja eläimet tuhoutuvat. Ristiriita on väistämätön, eikä ratkaistavissa.

2) Kuilu tekniikaltaan salamannopeasti kehittyvän lännen - ja Afrikan ja Aasian köyhyyden välillä. Poliittinen islam on osa tätä. Uskonto ja historia vain monimutkaistavat islamin hyökkäyksiä.

Kotimaan politiikassa porvaristokin on nykyään marxilaista. Joka päätöstä perustellaan talouden kilpailukyvyn säilyttämisellä. Emme kuule Karjalaan vuodatetusta verestä, isien uskosta; emme kansasta ja lipuista. Miten kantava on hokema kilpailukyvystä?

Se on sarja osatotuuksia. Porvaristolle se on kyllä totaalinen maailmanselitys - stiiknafuulia, jokeri, epäjumala ja kultainen vasikka. Savuverho milloin millekin. Ideologiana se on kaikenkattavampi kuin työväenliikkeen lisäarvoteoria koskaan oli. Palkkojen osuus kilpailukyvyssä ei aina ole suurikaan. Kilpaillaan paitsi hinnoilla, joihin palkkakustannukset ehkä vaikuttavat, myös toimitusajoilla, toimitusvarmuudella, laadulla, valikoimilla, uutuuksilla, saatavuudella, näkyvyydellä, muotoilulla jne. Teknisimmät työt, jotka vaativat työväeltä hyvää koulutusta, pidetään täällä. Liukuhihnat siirretään köyhiin maihin, samoin savupiiput. Tulos on perinteistä riistoa ja ympäristötuhoja idässä - työttömyyttä ja tarpeetonta köyhyyttä ja sosiaalista kärjistymistä lännessä. Jos pääoma tarvitsee koulutettuja työntekijöitä, se maksaa myös. Kun tuotantolinjat ovat valmiit ja markkinat maailmanlaajuiset, on ehditty jo kouluttaa intialaisiakin.

Työväki tuskin voi edes pysyä aiemmin saavutetuissa asemissa. Ammattitaitoisimmat puolustavat työtään ja elintasoaan, mutta eivät puolusta nykyköyhälistöä; eivät prekariaattia, syrjäytyneitä, pieneläkeläisiä, työttömiä nuoria, sairaita. Työväenliike ja vasemmisto ei sosiaalisena liikkeenä ole enää uskottava. Perussuomalaisten nousu on pelkkää reaktiota ja propagandan tulos. Mutta leipäjonot taas pitenevää todellisuutta nyt, kun kansantuote on suurempi kuin koskaan. - Vasemmisto on hajonnut, koska sen selkäranka työväki on hajonnut. Ei propagandaan eikä politiikkaan - tuotanto-olojen kehitys sotien jälkeen on syy. Mikä on työläinen nykyään? Hänellä on käytössään hillittömät koneet. Yksi duunari kaataa, karsii ja kuljettaa metsän hujauksessa. Pokasahamiehiltä samaan olisi mennyt viikkokausia. Tehdastyöläisen työn arvo ei riipu hänen suorituksestaan, vaan markkinoista. 

Me kokoamme kännyköitä - mutta hetkinen. Niitä kootaan halvemmalla Indonesiassa. Tutkimusosasto töihin. Kehitetään parempi näyttö! Mutta... jenkkiläisillä on jo yhtä hyvä - ja ystävällisempi käyttöohjelma. Markkinointi ratkaisee - ei tuotanto. Nykytyöläinen on tuulen viskeltävää heinää. Hän on ratas, nopeasti tai vielä nopeammin korvattavissa. Kuka kokoaa joukkovoimaksi palkansaajat yliopistoilta, lehtitaloista, tutkimuslaitoksista, postista, tehtaista, kunnan töistä, sairaaloista, valtion virastoista... Työväen joukkovoima perustui suuriin tehtaisiin ja yhdessäoloon niissä. Se aika ei palaa.

Onko työväenliikkeen paikka historian roskakorissa? Ei, vaan museossa. Vasemmistolaisuuden on lakattava olemasta työväenliikettä. Sen on muututtava sosiaaliseksi liikkeeksi.