( Julkaistu Kansan Uutisissa 14. 11. 2014)
http://www.kansanuutiset.fi/scripts/edoris/edoris.dll?app=server&com=sqlxml&tem=d_aihepuu.tpl&topicid=194053&selected=194089
http://www.kansanuutiset.fi/scripts/edoris/edoris.dll?app=server&com=sqlxml&tem=d_aihepuu.tpl&topicid=194053&selected=194089
Vartiokylän työväentalon historiaseminaari SKDL 70 vuotta marraskuussa 2014 herätti ajatuksia.
Lisäarvon siirto pääoman taskuun piti korjata – se oli
työväenliikkeen lähtölinja. Enää siirto ei ole keskeinen, yhteiskuntasuhteita
ja politiikkaa muokkaava ristiriita. Se vaikuttaa vielä, mutta syrjemmällä.
Nykyajan tuotantovoimilla pääoma pystyy kevyesti maksamaan työvoiman
uusintamisen, ja kaiken sosiaalihuollonkin, niin pitkälle kuin politiikka
pakottaa. Rajoina lännessä on kaksi globaalia ristiriitaa.
1) Teknokulttuurin traagisuus. Tuotantovoimien nykytaso mahdollistaa väestöräjähdyksen. Luontoa vallataan tuotannolle ja asutukselle. Parhaat ympäristöt ja kasvit ja eläimet tuhoutuvat. Ristiriita on väistämätön, eikä ratkaistavissa.
2) Kuilu tekniikaltaan salamannopeasti kehittyvän lännen - ja
Afrikan ja Aasian köyhyyden välillä. Poliittinen islam on osa tätä. Uskonto ja
historia vain monimutkaistavat islamin hyökkäyksiä.
Kotimaan politiikassa porvaristokin on nykyään marxilaista.
Joka päätöstä perustellaan talouden kilpailukyvyn säilyttämisellä. Emme kuule
Karjalaan vuodatetusta verestä, isien uskosta; emme kansasta ja lipuista. Miten
kantava on hokema kilpailukyvystä?
Se on sarja osatotuuksia. Porvaristolle se on kyllä totaalinen maailmanselitys - stiiknafuulia, jokeri, epäjumala ja kultainen vasikka. Savuverho milloin millekin. Ideologiana se on kaikenkattavampi kuin työväenliikkeen lisäarvoteoria koskaan oli. Palkkojen osuus kilpailukyvyssä ei aina ole suurikaan. Kilpaillaan paitsi hinnoilla, joihin palkkakustannukset ehkä vaikuttavat, myös toimitusajoilla, toimitusvarmuudella, laadulla, valikoimilla, uutuuksilla, saatavuudella, näkyvyydellä, muotoilulla jne. Teknisimmät työt, jotka vaativat työväeltä hyvää koulutusta, pidetään täällä. Liukuhihnat siirretään köyhiin maihin, samoin savupiiput. Tulos on perinteistä riistoa ja ympäristötuhoja idässä - työttömyyttä ja tarpeetonta köyhyyttä ja sosiaalista kärjistymistä lännessä. Jos pääoma tarvitsee koulutettuja työntekijöitä, se maksaa myös. Kun tuotantolinjat ovat valmiit ja markkinat maailmanlaajuiset, on ehditty jo kouluttaa intialaisiakin.
Työväki tuskin voi edes pysyä aiemmin saavutetuissa asemissa. Ammattitaitoisimmat puolustavat työtään ja elintasoaan, mutta eivät puolusta nykyköyhälistöä; eivät prekariaattia, syrjäytyneitä, pieneläkeläisiä, työttömiä nuoria, sairaita. Työväenliike ja vasemmisto ei sosiaalisena liikkeenä ole enää uskottava. Perussuomalaisten nousu on pelkkää reaktiota ja propagandan tulos. Mutta leipäjonot taas pitenevää todellisuutta nyt, kun kansantuote on suurempi kuin koskaan. - Vasemmisto on hajonnut, koska sen selkäranka työväki on hajonnut. Ei propagandaan eikä politiikkaan - tuotanto-olojen kehitys sotien jälkeen on syy. Mikä on työläinen nykyään? Hänellä on käytössään hillittömät koneet. Yksi duunari kaataa, karsii ja kuljettaa metsän hujauksessa. Pokasahamiehiltä samaan olisi mennyt viikkokausia. Tehdastyöläisen työn arvo ei riipu hänen suorituksestaan, vaan markkinoista.
Me kokoamme kännyköitä - mutta hetkinen. Niitä kootaan halvemmalla Indonesiassa. Tutkimusosasto töihin. Kehitetään parempi näyttö! Mutta... jenkkiläisillä on jo yhtä hyvä - ja ystävällisempi käyttöohjelma. Markkinointi ratkaisee - ei tuotanto. Nykytyöläinen on tuulen viskeltävää heinää. Hän on ratas, nopeasti tai vielä nopeammin korvattavissa. Kuka kokoaa joukkovoimaksi palkansaajat yliopistoilta, lehtitaloista, tutkimuslaitoksista, postista, tehtaista, kunnan töistä, sairaaloista, valtion virastoista... Työväen joukkovoima perustui suuriin tehtaisiin ja yhdessäoloon niissä. Se aika ei palaa.
Onko työväenliikkeen paikka historian roskakorissa? Ei, vaan
museossa. Vasemmistolaisuuden on lakattava olemasta työväenliikettä. Sen on
muututtava sosiaaliseksi liikkeeksi.
Moi! Löytyisikö Mustarinda-yhdistykseltä sanottavaa tähän problematiikkaan?
VastaaPoista"Nykypolitiikka on moninkertaisessa umpisolmussa: yritetään parantaa työllisyyttä ja vähennetään työpaikkoja julkiselta sektorilta, yritetään vähentää ympäristökuormaa ja kannustetaan kuluttamaan lisää, yritetään muokata kulttuuria palvelemaan taloutta.
Solmujen takana on vallitseva taloudellis-poliittinen kehys, joka nojaa ortodoksiseen talousteoriaan. Se on sokea sekä julkisten palveluiden suorille rahoitusmahdollisuuksille että luonnonvarojen niukkuudelle.
Uusi Mustarinda-numero esittää vaihtoehdon. Se kokoaa yksiin kansiin keynesiläistä ajattelua nykyhetkeen päivitettynä. Kun päättäjät kysyvät "mistä rahat hyvinvointiyhteiskuntaan", Keynes vastaa." Lisää, ks. http://mustarinda.fi/sites/mustarinda.fi/files/mustarinda_2013_fin.pdf
terveisin Helmi
Mark Fisher toteaa Mustarinda-haastattelussaan, että uusliberaalit ovat paljon parempia postmodernisteja kuin vasemmistolaiset. Varmaan totta. Vähän aikaa sitten televisiossa Palvelualojen ammatiliiton puheenjohtajaa Ann Selinia haastateltiin. Lisäksi näytettiin insertti jossa suuren palvelualan yrityksen ammattiyhdistyksen johtaja sanoi että heidän jäsenensä toivovat pelkkää etujensa ajamista, "ilman politiikkaa". Selin totesti heti että ilman politiikkaa ei etuja pystytä ajamaan, "Arkadianmäellä päätetään niin paljosta". Eli: Ammattiyhdistysten jäsenet ovat niin postmoderneja että kuvittelevat olevansa irrallisia politiikasta, kun taas ammattiyhdistysliikkeen johtaja on siihen ehkä liiankin tiukasti sidoksissa. Vaatimus "ei politiikkaa" varmaankin tarkoittaa juuri sitä epämääräistä toivetta, että kaikki ei olisi kiinni kaikesta. Ja että itse asiassa ammattiyhdistysliike olisi radikaalimpi, ei niin sidottu yleissopimuksiin. Turha toivo, luulenpa. Ja jos tuo toive toteutuisikin, politiikka palaisi vain entistä rajumpana.
VastaaPoistahttp://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Socialism
VastaaPoista