JOKAISELLA ON JOKIN USKO? vastaväite

 

Monet kerrat olen joutunut ihmettelemään kuinka satavarmoja ja luunkovasti vakuuttuneita uskovaiset ovat siitä että "jokaisella on jokin usko". Viimeksi tänään 16. tammikuuta 2015 Leif Nummela ja hänen vieraansa TV 7:n korkeatasoisessa keskustelusarjassa Café Raamattu tulivat siihen. Kyse oli psalmeista ja virsistä joita on tehty psalmien pohjalta. Keskustelijat totesivat että virsillä on ollut suuri vaikutus suomalaiseen elämään. Sitten he päivittelivät kuinka virsien laulaminen yritetään nykyään estää. Tämähän on uskoa vastaan, mutta "tyhjiötä ei ole", he sanoivat. Jos jokin usko lähtee, toinen tulee tilalle. Vieras jopa vetosi Lutheriin, joka on kuulemma sanonut että ihmisen jumala on se, mihin hän lopulta turvaa.

Itse olen kasvatuskristitty, mutta uskoa minulla ei ole koskaan ollut, enkä sitä varmaankaan oikein ymmärräkään. Kunnioitan syvästi monia Raamatun kirjoja ja myös kristinuskon hyviä puolia, ja kasvatukseni vuoksi kristinusko on minulle voimakkaasti tunteenomainen asia. Jeesuksen Vuorisaarna on korkein ja selkein auktoriteetti psykologian ja moraalin alueella minulle. Mutta lunastusoppia en ymmärrä ja tuonpuoleiseen en usko. Oppirakennelmana kristillisyys on täynnä mitä räikeimpiä ristiriitoja. Senhän todistavat ammatilliset selittäjätkin, jotka jatkuvalla syötöllä yrittävät selittää niitä pois. Koska tällainen olen, olen varmaankin pätevä esimerkki ei-uskovaisesta ihmisestä.

Mihin minä sitten turvaudun? Riippuu tilanteesta. Jos minulla on nälkä, turvaudun jääkaappiin tai pakastimeen tai ruokakauppaan tai rahapäivänä jopa ravintolaan. Jos olen sairas, turvaudun lääkäriin ja hoitolaitoksiin. Jos haluan ajateltavaa ja ajankulua, turvaudun kirjoihin ja televisioon. Jos haluan matkustaa turvaudun junaan tai autoon. Jos haluan yhteyden ystävääni turvaudun puhelimeen tai sähköpostiin. Mikä ihmeen usko minulla nyt siis on? Ehkä minä uskon asioiden ja maailman loogisuuteen, siihen että kun toimin tietyllä tavalla, useimmiten saan sen mitä tavoittelen. Mutta varmasti tämä ei ole uskovaisten tarkoittamaa uskoa. Apostoli Paavalin sanoin usko on "luottamus ja ojentautuminen näkymättömän mukaan". Näkymättömällä tarkoitetaan sitä, mikä ei voikaan näkyä, "ikiaikojen jumalaa", "iankaikkista isää" jne. Tällaisiin tunnepitoisiin näkymättömiin kohdistuu uskovaisten usko. Kyllähän ateisti tai agnostikkokin uskoo näkymättömiin, nimittäin lakeihin, sääntöihin, moraalilakeihin, kohteliaisuuteen, hyvään käytökseen, joku ehkä jopa kohtaloon, mutta eivät ne hänelle jumalia ole. Ne ovat ihmisen keksintöjä ja muutettavissa.

Vuonna 2008 olin Vapaa-ajattelijain liiton toimistossa työllistettynä. Muuan kiihkouskovaiseksi muuttunut silloinen ystäväni jankutti jatkuvasti että vapaa-ajattelu on "myös uskonto". Onhan siinä eräänlainen seurakunta, on oppeja ja oppiriitoja, johtajia ja johdettuja jne. Kyllä, mutta eivät ne vielä uskontoa tee. Vapaa-ajattelu on yhdistystoimintaa, ja niin ovat uskonnotkin. Mutta vapaa-ajattelusta puuttuu yliluonnollinen ja tuonpuoleinen kaikkine merkkeineen. Ei ole pyhiä tekstejä, ei ole rukousta, ei ole jumalanpalvelusta, ei pyhiä tiloja, ei sakramentteja, ei ylösnousemususkoa.

Vapaa-ajattelija kerta kaikkiaan turvautuu tähän maailmaan ja siihen mitä on siitä joutunut oppimaan, ja tietenkin vaihtelevasti muihin ihmisiin. En tiedä puuttuuko hänen kokemusmaailmastaan aina myös pyhyyden tunne. Jotkut voivat sitä kokea kuka missäkin yhteydessä, mutta sitä ei ole systematisoitu eikä nimitetty uskoksi eikä jumalaksi, eikä sen perusteella rakenneta oppijärjestelmiä.

"Pysykää maalle uskollisina". Näin sanoo Nietzschen Zarathustra. Ehkä siihen palaamme ja siihen luotamme ja sen mukaan elämme. Meille eivät kuulu suitsutus, ehtoolliskellot ja taivaiden ja ylitaivaiden vilinä. Oman käsitykseni mukaan tosiuskovaiset ovat tosiaan tosiuskovaisia, luonteeseensa liittyvistä syistä, eivätkä voi ymmärtää uskonnotonta. Eikä uskonnottoman ole helppoa ymmärtää uskovaista. Onneksi nykyisissä länsimaissa on ollut tapana tulla toimeen toisin ajattelevien kanssa. Kun Ranskassa nykyään on jokin prosentti uskovia muslimeja, he yrittävät heti väkivalloin määrätä miten toiset saavat ajatella. Siellä missä uskovaisilla islamisteilla on rajoittamaton yhteiskunnallinen valta, tapahtuu tällaista: Mies menee patikoimaan kansallispuistoon. Hänet siepataan, häneltä katkaistaan pää, teloitus videoidaan ja laitetaan You Tubeen. Miksi? Koska hän oli "vääräuskoinen". Ei mistään muusta syystä.